...Onnesta
Eilen ajelin autolla keskustassa kotiin päin.
Vanha pariskunta oli menossa suojatielle ylittämään tietä,
annoin tietä pariskunnalle.
Mies loi minuun ensin katseen ja nosti kättään kiitokseksi.
Pariskunnan päästyä tien yli mies vielä katsoi minua ja hymyili.
Ja kyllä minuakin hymyilytti ja sydäntä lämmitti onnen tunne!
Niin yksinkertaista tämä on!
Onnea ja hyvää mieltä saa sitä jakamalla.
Jos olisin vain ajanut suojatiestä pysähtymättä/huomioimatta,
olisi tämä ihana oivaltava hetki onnen ja ilon niittämisestä ja kylvämisestä
jäänyt elämättä.
Pariskunta olisi jäänyt mielessään "kiroamaan" autoilijaa joka on niin itsekäs,
ettei voi antaa tilaa.
Nämä pienet teot, huomionosoitukset.
Juuri ne tuovat elämään sitä, mitä niin moni etsii..
Vain itse antamalla voi saada.
Kaikki lähtee omasta asenteesta.
Joten peilin eteen minä ja jokaikinen:
kuinka paljon kylvän onnea ja iloa ja kuinka paljon vihaa ja katkeruutta!
On hyvä tarkastella itseään ja motiivejaan.
Miettimällä välillä omia asenteitaan ja niiden vaikustusta muihin ja omaan elämään
saa paljon enemmän sisältöä elämäänsä!
Kohti rikkaampaa ja syvällisempää elämää...