Hortoilija mökkipihalla...

Jostain kumman syystä mieli ja sydän halajaa 

metsään, luontoon.

Itselleni se toimii kuten terapia.

Lääkitsee levotonta mieltä ja puhuttelee olemuksellaan. 

Luonnossa saa olla kuin pieni lapsi tutkimusmatkalla.

Luonto on täynnä aarteita.

Jopa oman mökin pihasta löytyy monenmoista mukavaa:

Kuva: Hanna

Ketunleipiä.. eli käenkaalia.

Voi napostella suuhun sellaisenaan tai lisätä leivälle/ salaattiin.

Kuva: Hanna

Kallioimarretta, jonka juuria voi talvellakin löytää.

Kuori juuri ja maista!

ihan selvää lakua!!

Oma isäni opetti meitä, kun oltiin pieniä löytämään luonnon lakua, jolla olivat itse pienenä herkutelleet.

Ennenmuinoin käytetty flunssan oireisiin teeksi haudutettuna.

Tätä olen keitellyt nokkosen kanssa, kun nenä vuotaa ja kurkkua kivistää.

Kuva: Hanna

Katajanmarjat olivat kypsyneet osittain.

Keräilin kypsät ja kuivaan ne.

Niitä voi sitten lisätä mausteeksi kala- ja liharuokiin

Kuva: Hanna

Oma pakurikääpä löytyi pystyyn kuolleesta koivusta.

Lintujen pesimispuusta, jossa tikka tykkää naputella.

En malttanut sitä vielä nakertaa, kuin pienen palasen.

Odottelen että kasvaa antamaan vastustuskykyä koko perheelle.

Kannattaa metsässä pitää silmät auki, 

pakuri on tämän hetken hitti ja maksaa luontaistuotekaupoissa paljon.

Kasvaa luonnossa koivun lahottajasienenä.

Kuva: Hanna

Puna-apila. Muksuna ja aikuisenakin on mukava saada makeaa suuhunsa

imemällä mettä, punaisten terälehtien juuresta.

Puna-apilaa voi käyttää teenä, salaateissa ja kauneudenhoidossa.

Jalkakylpynä muiden villiyrttien kanssa.

Tässä vasta murto-osa kaikesta mitä mökki pihaltamme löytyy.

Ensi kevääksi on hommattava: Hulluna Hortaan- kirja

Luoja on luonut uskomattoman määrän ravinnoksi kelpaavia ja terveyttä edistäviä kasveja.

Harmi, jos tulevat sukupolvet vieraantuvat luonnosta eivätkä ymmärrä sen rikkautta. 

Itse pidän huolen, että luonto kulkee luonnollisena osana omien lapsien ja lähellä elävien lapsien elämää.

Voisin haastaa muita vanhempia tekemään samoin!

Yhteistä metsäretkeä ei lapsi unohda aikuisenakaan, kuten huomaatte :D

Nämä jutut tulivat ulkomuistista, mutta paljon on vielä opittavaa.

Tähän aiheeseen palataan vielä monta kertaa..

Lämpöä

Kuva: Hanna

Syksy on jo pitkällä ja talven tuoksu ilmassa.

Nautin jokaisesta vuodenajasta, 

niissä on kaikissa omat erityiset piirtensä.

Syksyssä on tänä vuonna puhutellut; luonnon ymmärrys ottaa lepoa.

Niinhän me ihmisetkin tarvitsemme lepoa.

Aina ei voi kukoistaa ja olla vihreä, täydessä terässä.

Ihmisen elämään kuuluu erilaisia vuodenaikoja, mekin uudistumme,

kuten luonto. 

Edes levätessään luonto ei ole tylsä, vaan siihen kätkeytyy erityinen kauneus.

Kuva: pinterest

Tämän sunnuntain päällimäiseksi ajatukseksi jäi:

Lämpö

Nukun lähes aina villasukat jalassa ja rakastan kääriytyä filtteihin.

Parasta lämpöä syksyyn tuo kuitenkin perheen kanssa yhdessä vietetty aika.

Se on sisäistä ja hoitavaa lämpöä.

Vaikka olen jo kolmenkymmenen paremmalla puolella,

on mahtavinta maailmassa painautua oman äidin kainaloon.

Se lämmitti tänäänkin syksyistä päivää.

Oma sisimpäni on täynnä lämpöä,

KIITOS äiti, siskoni ja meidän lapset.

Kuva: Hanna

Lämpö ei vaadi paljon

Suljetaan telkkarit, lauletaan, nauretaan, leivotaan ja ollaan LÄSNÄ.

Muututaan hetkeksi lapsenkaltaisiksi.

Ei tarvi etelänmatkaa, kylpyläreissua, rikkauksia.

Meissä kaikissa on kyky olla läsnä.

Tämä päivä oli hyvä muistutus siitä!

Luovuuden purkamispaikka...

                              

Kuvat: Hanna

Pari vuotta sitten ostettu mummonmökki on muokkautunut sekin omistajiensa näköiseksi.

Ulkovarastoista löydetyt vanhat värikkäät kalusteet on kannettu paikoilleen tupaan,

joille kuuluvatkin.

Ensimmäinen kesä mökillä vietettiin itse kyhätyn suihkun varassa,

nyt ollaan saatu rakennettua markille sauna.

Parhaana sisustusideana pidän pihavarastosta löytyneeseen keinutuolin jalkaan

kyhättyä naulakkoa.

Tänä kesänä saatiiin jo nauttia tilan tuntua, sillä arvostettu rakentaja, mun isä ja lastenlasten rakastama pappa 

rakensi talven aikana vinttiin toisen huoneen.

Kun taas mummu ompeli kauniit verhot 5€:n kangaspalasta.

Verhotangoksi kehiteltiin vanha harjanvarsi ja jotkut koukutkin pihavaraston aarreaitasta löytyi.

Nyt on pojalla oma huone mökilläkin.

Riippumatossakin voi löhöillä aikansa, mutta tekemättömyys pidemmän päälle puuduttaa.

Yhteistuumin kannettiin miehen ja pojan kanssa ylimääräistä puutavaraa varastosta ulos ja rakennettiin pitkospuut. Pojan kanssa innostuin vielä tekemään levennykset lyhtyjä/kukkasia varten.

Viimeistelynä pitkospuut tervattiin.

Vielä on ideoita mökkitontille tuhansia päässä....

Päiväuni..

Kuva: Hanna

Koti alkaa jo tuntua kodilta.

Niinhän se menee,

muokkautuu pikkuhiljaa.

Kaikkea löydettyä, tuunattua ja saatua.

(Paitsi Vallilan päiväuni-verho)

Koti pitää näyttää asukkailtaan.

Entäs kun kotona asuu 3 erilaista ihmistä,

miten saada harmoniaa ja löytää yhteistä tyyliä?